Miksi jokaisen tulisi kiinnostua tiedustelulainsäädäntöhankkeesta?

Hankkeen taustaa

Suomessa on parhaillaan etenemässä kaksi lainsäädäntöhanketta tiedusteluun liittyen. Toinen hankkeista koskee sotilastiedustelua ja toinen siviilitiedustelua. Näistä hankkeista keskityn tässä kirjoituksessa vain siviilitiedustelulainsäädäntöhankkeeseen.

Voit lukea halutessasi hankkeesta lisää mm. sisäministeriön sivuilta.

Siviilitiedustelua koskeva lainsäädäntöhanke on varsinaisesti lähtenyt liikkeelle vuonna 2015 ja se on mainittu myös strategisessa hallitusohjelmassa, mutta toisaalta jo vuonna 2010 on hanketta kohden otettu ensiaskelia. Hanke ei siis varsinaisesti ole välitöntä jatkumoa eurooppalaisille lähiajan terrori-iskuille.

Hankkeella on voimakas parlamentaarinen tuki takanaan ja myös tasavallan presidentti on useaan otteeseen ilmaissut tukensa hankkeelle ja suorastaan hoputtanut hanketta eteenpäin.

Uudistus vaikuttaa oleellisesti myös muuhun lainsäädäntöön. Uudistuksen myötä mm. pakkokeinolakia, poliisilakia ja esitutkintalakia on muutettava tietyiltä osin.

Hanke vaikuttaa myös poliisin organisaation muuttumiseen. Suojelupoliisi siirrettiin jo aiemmin poliisihallituksen alaisuudesta sisäministeriön alaisuuteen ja hankkeen myötä suojelupoliisin rooli esitutkintaviranomaisena lakkaa.

Eurooppalainen kehitys tähtää parempaan tietosuojaan

Euroopan perusoikeuskirjan 8 artikla turvaa jokaiselle oikeuden henkilötietojen suojaan. Henkilötietojen suojaa kehitetään ja harmonisoidaan unionissa edelleen, kun Euroopan unionin tietosuojauudistus astuu voimaan vuonna 2018.

Tietosuojauudistus toteutetaan unionin antamalla asetuksella, joka SEUT 288 artiklan mukaisesti on kaikkia jäsenmaita velvoittava. Kirjoitin aiheesta aiemmin myös artikkelinsiitä, millä tavoin tietosuojauudistus tosiasiassa parantaa rekisteröidyn tietosuojaa ja oikeutta omiin tietoihinsa.

Eurooppalaisen kehityssuunnan voidaan nähdä entisestään korostavan yksilön tietosuojaa ja oikeutta omiin tietoihinsa. Suomalaisen lainsäädäntökehityksen voidaan nähdä olevan tähän kehitykseen nähden toisensuuntainen, mutta toisaalta tietosuoja-asetus mahdollistaa kansalliset ”oikeasuhtaiset ja perustellut” perusoikeusrajoitukset kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. On tärkeä kysymys, tulisiko Suomen seurata yleiseurooppalaista kehitystä vai ottaa askelia taaksepäin.

On tärkeä kysymys, tulisiko Suomen seurata yleiseurooppalaista kehitystä vai ottaa askelia taaksepäin.

Hankkeen osalta keskeinen termi on ”kansallinen turvallisuus”. Mutta mitä se on? Siviilitiedustelulainsäädännön lausuntotiivistelmässä sen kerrotaan olevan sellaista ”uhkaavaa toimintaa, joka uhkaa yhteiskuntaa tai valtiota, ei niinkään ketään yksilönä”. Termin voidaan katsoa yleisesti ottaen olevan hieman turhan lavea.

Hankkeen liiasta tulkinnanvaraisuudesta on annettu pyyhkeitä myös aiemmin. Tulkinnanvaraisuudesta on huomauttanut esimerkiksi oikeusasiamies.

Siviilitiedustelulainsäädännölle on sinänsä esitetty kestävät ja yleisesti hyväksyttävät perustelut. On ehdottomasti hyväksyttävä se tosiasia, että Suomessa on tapahtunut ensimmäinen jihadistinen terrori-isku eikä kehitys euroopassa ainakaan lisää tunnetta siitä, että terrorismi olisi katoamassa.

Viranomaisia varten on luotava tarkoituksenmukainen ja toimiva sääntely esimerkiksi terrorismia vastaan toimimiseksi. Mutta sitä ei tule tehdä millä tahansa hinnalla.

Siviilitiedustelusääntelyllä puututaan voimakkaasti perusoikeuksiin. Lisäksi siviilitiedustelulainsäädäntö edellyttää perustuslain muuttamista, sillä perustuslain 10 § turvaa yksityiselämän suojaa ja esitetty sääntely on mm. siihen nähden ristiriitaista.

Siviilitiedustelusääntelyllä puututaan voimakkaasti perusoikeuksiin

Lisäksi on esitetty, että perustuslakia muutettaisiin nopeutetulla menettelyllä. Yleisesti ottaen perustuslain muuttamiseen tulisi kuitenkin suhtautua jo yleisesti hyvin pidättäytyvästi.

Mutta mitä yksityisyys tai yksityisyyden suoja edes on? Jokainen viime kädessä määrittelee itse sen, minkä kokee kuuluvan yksityisyytensä piiriin. Jokaisella on asioita, joita ei halua jakaa viranomaisen kanssa ja jotka haluaa muutenkin pitää omana tietonaan. Kysymystä olisi kuitenkin hyvä jokaisen ajatella.

Jokaisella on asioita, joita ei halua jakaa viranomaisen kanssa ja jotka haluaa muutenkin pitää omana tietonaan.

Yksityisyyden suojan määritelmä myös vaihtelee usein, mutta lähtökohtaisesti sen voi mieltää suojaavan siltä, ettei viranomainen tai muu ulkopuolinen oikeudettomasti puutu siihen. Joka tapauksessa kyse on yhdestä merkittävimmistä nyky-yhteiskunnan oikeuksista.

Massavalvonnan mahdollisuus

Tiedustelumenetelmät ja niiden käyttöperusteet kuvataan sinänsä yleisesti varsin ymmärrettävällä ja hyväksyttävällä tavalla, mutta ongelmaksi on nähty erityisesti massavalvonnan tosiasiallinen mahdollistuminen.

Massavalvonta tarkoittaa yksinkertaistetusti tietoliikennevalvonnan automatisointia ja tiedon keräämistä kaikesta liikenteestä esimerkiksi tiettyjä hakuehtoja käyttämällä. Tällöin valvonta kohdistetaan yksilöiden sijasta massoihin, jopa koko väestöön.

Ongelmaksi on nähty erityisesti massavalvonnan tosiasiallinen mahdollistuminen

Massavalvonnan kieltämistä ovat esittäneet mm. prof. Scheinin. Lisäksi apulaisprofessori Lavapuro on todennut, että ”[p]uheen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen huomioimisesta ei kannata antaa hämätä. Tosiasiassa hankkeessa on kysymys erittäin merkittävästä heikennyksestä perusoikeuksiin, erityisesti luottamuksellisen viestin salaisuuteen. Kaavailtu heikennys yksityiselämän suojaan on itse asiassa niin varma ja syvällekäyvä, ettei hallitus edes oleta selviävänsä siitä ilman suoraa konfliktia perustuslain kanssa. Ajatus NSA-tyyppisestä valvonnasta saattaa suomalaisesta perspektiivistä käsin kuulostaa suureelliselta, mutta taaskaan ei pidä antaa ensivaikutelman viedä harhaan. Oikeudellisesti on mitä todennäköisimmin kysymys juuri siitä. Miksi muutoin suomalaiset tiedusteluviranomaiset haluavat muuttaa perustuslakia saadakseen uusia valtuuksia, kun kerran jo nykyinen poliisi- ja pakkokeinolainsäädäntö mahdollistaisivat hyvinkin pitkälle menevän puuttumisen luottamuksellisen viestin salaisuuteen”.

Ajatus NSA-tyyppisestä valvonnasta saattaa suomalaisesta perspektiivistä käsin kuulostaa suureelliselta, mutta taaskaan ei pidä antaa ensivaikutelman viedä harhaan

Lavapuron suora kannanotto on hyvin ajatuksia herättävä. Mutta tulisiko massavalvonnasta huolestua? Eihän minulla ole mitään salattavaa! Miksi joku edes haluaisi kuunnella puheluitani?

Eihän minulla ole mitään salattavaa! Miksi joku edes haluaisi kuunnella puheluitani?

Metadata on viestin varsinaista sisältöä arvokkaampaa

Kyse on paljolti muusta, kuin puheluiden kuuntelemisesta, sähköpostien tai whatsapp -viestien lukemisesta tai muusta yksityisyyttä loukkaavasta valvonnasta. Tiedustelussa ja massavalvonnassa kyse on kuitenkin pitkälti metatiedosta, metadatasta.

Vuonna 2013 CIA:n ja NSA:n viestejä vuotanut ja monia ajatuksia herättävä Snowden kertoi haastattelussaan, että ”[m]etadata is contrasted typically against content. People think about metadata being the details of the call when you made the call, who the call was to, when it happened, how long it occurred for versus the content of the call, which is what you said. As an analyst, nine times out of 10, you don’t care what was said on the phone call till very late in the investigative chain. What you care about is the metadata because metadata does not lie – – People lie in phone calls when they’re involved in real criminal activity. They use code words. They talk round it. You can’t trust what you’re hearing but you can trust the metadata. That’s the reason that metadata is often more intrusive”.

”What you care about is the metadata because metadata does not lie”

Isoveljeäkin on valvottava

Jotta toiminnan lainmukaisuus kyetään varmistamaan ja yksilöiden oikeusturva voidaan varmistaa, on toiminnan uskottava valvonta keskeisessä roolissa. Suomessa viranomaiseen voi luottaa. Tästä huolimatta ilman toimivaa valvontaa voi liian tulkinnanvarainen sääntely johtaa epätarkoituksenmukaiseen toimintaan, kun lain sanamuotojen joustavuutta venytellään. Tai vähintäänkin tälläinen pelko voi aiheellisesti syntyä.

Suunnitteilla on jakaa valvontaa kahden osapuolen kesken. Parlamentaarinen valvonta on tarkoitus antaa tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtäväksi. Tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtävänä olisi määritellä tiedustelutoiminnan painopisteitä, toiminnan tarkoituksenmukaisuutta sekä tehokkuutta, edistää ja valvoa lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien noudattamista tiedustelutehtävissä.

Toiseksi valvovaksi tahoksi on määritelty tiedusteluvaltuutettu, jonka tiedonsaantioikeus on määritelty verrattain laajaksi. Tiedusteluvaltuutetun toimintaa on tarkoitus ohjata erillisellä lailla tiedustelutoiminnan valvonnasta.

Etenkin perusoikeusnäkökulmasta keskeistä olisi kattavasti ja puolueettomasti arvioida ulkopuolisen valvonnan tosiasiallinen riittävyys.

Voidaanko tiedustelulla estää terrori-iskuja?

Tiedustelulla voidaan luultavasti jossain määrin valvoa mahdollisia terroristikandidaatteja, mutta voidaanko terrori-iskuja tosiasiassa estää? Ja tulisiko koko väestöä valvoa?

Maissa, joissa tiedusteluviranomaisilla on hyvin laajat valvonta- ja tiedonsaantioikeudet sekä suuret resurssit, kärsitään laajasta valvonnasta huolimatta terrorismista. Olisi väärin sanoa, ettei tekoja voida estää ennalta, mutta todellinen kokonaishyöty on vähintäänkin kyseenalainen, etenkin suhteessa esitettyihin resursseihin.

Olisi väärin sanoa, ettei tekoja voida estää ennalta, mutta todellinen kokonaishyöty on vähintäänkin kyseenalainen

Ongelmaksi voi koitua myös se, että tiedustelun kohteeksi voi joutua ilman, että sitä saa koskaan tietoonsa. Kyse voi olla massavalvonnan tai yksilökohtaisen valvonnan kohteeksi joutumisesta. Omia oikeussuojakeinojaan ei voi käyttää ilman tietoisuutta valvonnan (tai massavalvonnan) kohteeksi joutumisesta.

Ehkäpä perusoikeuksiensa merkityksen ja tarkoituksen ymmärtää valitettavasti vasta silloin, kun joutuu niiden loukkauksen kohteeksi. Snowden totesi osuvasti, että

if we get rid of privacy, we’re making ourselves less free. If we want to live in open and liberal societies, we need to have safe spaces where we can experiment with new thoughts, new ideas, and [where] we can discover what it is we really think and what we really believe in without being judged. If we can’t have the privacy of our bedrooms, if we can’t have the privacy of our notes on our computer, if we can’t have the privacy of our electronic diaries, we can’t have privacy at all

Julkaisin kirjoituksen alun perin  LinkedIn -palvelussa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s